tiistai 25. huhtikuuta 2017

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Eve Hietamies: Hammaskeiju
Kustantaja: Otava 2017
Sivuja: 415

Ja sitten pisti vihoiksi. Ajoin kireänä takaisin töihin.
Seitsemänvuotias!
Vielä kesäkuun lopulla se ei ollut tarpeeksi vanha kävelläkseen yksin naapurin pihan poikki päiväkotiin tai tullakseen sieltä yksin takaisin kotiin. Ei, lapsi piti saattaa ja hakea päiväkodin eskarista.
Äkkiä elokuun alussa olikin yhteiskunnan mielestä ihan ok, että sama kakara hengaili aamulla yksin kotona, kun vanhemmat olivat töissä. Koulu alkoi vasta kello kymmenen ja iltsu oli iltsu eikä mikään altsu, jonne olisi saanut mennä myös aamuisin.
Saman tenavan piti äkkiä suoriutua asioista, joista sen ei kukaan ollut olettanut suoriutuvan vielä paria kuukautta aikaisemmin. 

Kun on elänyt Pasasen perheen arjessa mukana ensi hetkistä lähtien, niin selväähän se on, että heidän viimeisimpiin käänteisiin tarttuessaan on kuin tulisi kotiin. Eve Hietamiehen Hammaskeiju on jatkoa Yösyötölle ja Tarhapäivälle, Antti ja Paavo Pasasen tarinalle. Nyt kun on vauva-aika ja tarhaiän haasteet selätetty, ovatkin Pasaset tyystin uuden äärellä. Eskarivuoden jälkeen pitäisi kesän aikana ollut tulla Paavosta yhtäkkiä niin kovin iso ja omatoiminen ekaluokkalainen. Paavon koulupäivät alkavat myöhään siinä missä Antin pitäisi olla töissä jo ajoissa. Eikä sekään riitä, sillä koulun jälkeen tarjolla oleva iltapäiväkerho iltsu ei tunnu vastaavan Pasasten tai ainakaan Paavon tarpeita. Antti yrittää sukkuloida nyt pienen koululaisen isänä ja näkee mielessään kaikki ne vaaranpaikat joihin Paavo voi yksin kotona ollessaan tai koulumatkalla törmätä. Eikä ne kaikki ihan mielikuvituksen tasolle jääkään.

Lapsi soitti hätäkeskukseen
MAIJA MEHILÄINEN TARVITSEE APUA!
Syyslomaansa viettävä ekaluokkalainen hämmensi hätäkeskuksen puhelullaan, joka pelastikin ihmishengen.

Omat haasteensa arkeen tuo Antin epäselvät välit Enniin ja Antin kehitysvammainen, aikuinen veli Janne. Onneksi Antti ei ole tyystin yksin, sillä kyllähän isä ja isän vaimo Anita auttavat minkä voivat ja luottoystävä Reponen perheineen sekä Nelli-Tupperware, Julia-Kauppakassi ja Pihla-Puolukkakin omalla tavallaan. Arjen ratas kuitenkin kiihdyttää vauhtiaan ja Antista alkaa tuntua, ettei enää ole varma, miten selvitä kaikesta. Asiaa ei auta särkynyt sydän. Entä sitten, kun maailmasta katoaakin kaikki värit, vaikka kaikkihan on periaatteessa hyvin?

Sävytöntä.
Ei harmaata vaan vaalean harmaata. Ei valkoista vaan vaalean valkoista. Ei ruskeaa vaan vaalean rusehtavaa. Kuin taivaasta olisi tullut jättikäsi ja pessyt kaikki värit pois.

Myönnetään, että varmasti lukukokemusta vahvistaa se, että oma kuopukseni on juuri siinä vaiheessa kuin Paavokin. Niin monet ajatukset ja tapahtuvat voisivat olla kuin meidän arjesta. Antin ajatukset vanhempana tulevat lähelle myöskin. Kuitenkin uskon, että olipa lapsia tai ei, kaikki tämän kirjasarjan osat onnistuvat viehättämään, naurattamaan ja koskettamaan sillä aidon elämän maulla, mikä jokaisesta sivusta paistaa läpi. Tulee mieleen esimerkiksi Krista ( jonka poismenoa en oikein pysty vieläkään tajuamaan...), joka ihastui kirjaan vaikkei hänellä lapsia ollutkaan. Haluankin lainata tähän hänen blogijutustaan otteen, niin hyvin hän kuvasi kirjaa:

Vaikka minulla ei olekaan lapsia (eikä sen paremmin parisuhdettakaan), pystyn näin ulkopuolisen silmin sanomaan että Eve Hietamies kuvaa vanhemmuutta, yksinhuoltajan arkea, tavattoman aidosti. Tapa jolla hän sukeltaa Antin nahkoihin on tavattoman hieno ja se miten hän kuvaa pieniä yksityiskohtia vanhemmuudessa - se koskettaa. Juuri nuo yksityiskohdat tekevät Hammaskeijusta niin elämänmakuisen kirjan.

Juuri noin. Muistan myös aikaisempia osia lukiessa ihastelleeni sitä, miten Hietamies osaa kuvata vanhemmuuden tuntoja miehen silmin niin uskottavasti. Hammaskeijussa mennään mielestäni edellisiä osia vielä syvemmälle ja hersyvän huumorin rinnalle nousee voimakkaasti puhuttelevat tunteet ja ajatukset niin vanhemmuudesta kuin ylipäätään ihmisen jaksamisen voimavaroista. Hammaskeiju on myös siitä erityinen kirja, että luin siitä monet pätkät koko perheelle ja yhdessä saimme nauraa Pasasten kommelluksille. Pidin ihan hurjan paljon tästä ja ainoa harmitus liittyi siihen, että kirja loppui. Olen selkeästi niin kiintynyt Pasasiin, että haluaisin kuulla heistä vielä lisää monta tarinaa.

Puhelin soi.
- Haloo. Isi.
- Mulla on kiviä housuissa.

-Haloo. Isi.
- Mulle tuli nakkihikka.

- Haloo. Isi.
- Mulla on 25 mustelmaa. Aattelin, et sun on hyvä tietää, kun oot mun holhooja.

Juuri näin.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Sanna Rasku: Kaunista ja vihreää


                                                                  Sanna Rasku: Kaunista ja vihreää
                                                                  Kustantaja: Wsoy 2017
                                                                  Sivuja: 159

                                                                  Miten kivaa onkaan tulla kotiin,
                                                                  kun vastassa on aina kukkaisa 
                                                                  vastaanottokomitea.

Myönnetään, olen sielultani viherpeukalo, puutarhuri, mutta käytäntö onkin toinen. Olen ilmeisesti vähän liiankin hanakka huolehtimaan kasveista ja moni poloinen on päätynyt liikakastelun myötä biojätteeseen. Rakastan kasveja, kukkia ja haluaisin niitä paljon kotiimme sisälle kuin etu- ja takapihallemme. Kesäkukat saan aika kivasti jo menestymään, mutta viherkasvien ja sisäkukkien kanssa taiteilen. Tällä hetkellä minulla on sisällä vain aloe vera sekä kultaköynnös, jotka ovat nyt olleet hoivassani useamman vuoden. Haaveilen pienestä yrttitarhasta sisälle ruukkuihin ja varsinkin takapihalle kaipaisin lisää kukkia, pensaita. Perus kukka-, ja kasvikirjat toki kertovat tärkeimmät hoito-ohjeet mutta jotenkin olen kaivannut vielä enemmän konkreettista opasta, joka samalla toimii myös omanlaisena fiilistelykirjana kuvia katsellessa.

Puutarhablogia pitävä Sanna Rasku on tehnyt kirjan, joka vastaa juuri tuohon tarpeeseen. Kaunista ja vihreää on niin visuaalisesti kaunis ja inspiroiva kuin myös sisällöltään tällaisen henkisen viherpeukalon unelma. Kirjassa käsitellään kukkia ja istutuksia niin sisällä kuin puutarhassa ja terassillakin. Terassiin keskittyviä osioita voi monessa kohti soveltaa myös parvekkeelle. Pidän siitä, miten perehtyneesti Rasku kertoo teoksessa asioista. Jotenkin koko kirja huokuu sellaista ihanaa rakkautta kasveihin ja vihreään. Rasku korostaa myös sitä, että usein jo pelkästään virheillä kasveilla saa ihanaa tunnelmaa eri tiloihin, ei tarvitse aina olla niitä perinteisiä kukkia. Toisaalta jos omaa pienenkin pihamaan tai puutarhan, jossa voi kasvattaa kukkia, hän vinkkaa hyödyntämään oman puutarhan "kukkakauppaa" leikkaamalla vaikka kimpun kukkia sisälle maljakkoon.

Teos sisältää myös mukavan tietopaketin moninlaisista kasveista ja näyttää esimerkiksi, miten joku yllättäväkin kasvi voikin olla upea maljakkoon laitettuna. Yksi erityisen kiinnostava osio on ilmakasvit. Sellaista minulla ei vielä ole, mutta olen nähnyt netissä kuvia sellaisista ja jossain vaiheessa aion kokeilla itsekin. Ilmakasvihan laitetaan ilman multaa vaikka lasipalloon roikkumaan. Toisaalta myös pienen kasviterraarion tekeminen viehättää ja siihenkin löytyy kirjasta ohjeet.

Minulla on omassa hyllyssä useampikin puutarha- ja kasviopas, mutta tällaista ei ole vielä ollut. Kirjassa on panostettu todella paljon inspiroivaan visuaaliseen ilmeeseen ja se onkin kirjana kuin joku ihana sisustuskirja, jota tekee mieli selailla uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin se sisältää todella kattavan ja monipuolisen tietopankin niin aloittelevalle kuin kokeneemmallkin viherpeukalolle. Uskon ja toivon, että tämän kirjan avulla pääsen vihdoin tekemään sitä unelmieni näköistä pientä puutarhaa takapihallemme! Nyt kuitenkin ulkona sataa vielä räntää ja rakeita (!!!!), joten tyydyn vain selaamaan tätä sohvan nurkassa kesästä unelmoiden. Ehkä jo muutaman viikon päästä pääsen upottamaan sormet kunnolla multaan. Pää on jo täynnä puutarhaunelmia!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Leena Ståhlberg, Marjaana Herlevi: Omannäköinen elämä



Leena Ståhlberg, Marjaana Herlevi: Omannäköinen elämä
Kustantaja: PS-Kustannus
Sivuja: 207

Tavoittelet omilla valinnoillasi ja elämään liittyvillä päätöksillä arvatenkin jollain tavalla onnellista elämää. Olet saattanut pohdiskella onnea ja onnellisuutta enemmänkin nyt kun olet häittäytymässä uusien tuulien vietäväksi. Epäröinti kuluttaa energiaa. Siksi sinulla on kädessäsi tämä kirja, jotta saisit varmuutta valintaasi yhdessä elämäsi risteyskohdista.


Oletko elämässäsi tilanteessa, että pohdit, onko tämän hetkinen elämäsi juuri sellaista kuin toivoisit? Pohditko kenties uranvaihdosta tai ylipäätään mille alalle haluaisit suuntautua? Tuntuuko, ettet ole löytänyt kaikkea omaa potentiaalisia tai haluaisit varmuutta elää enemmän omannäköistäsi elämää? Etsitkö syystä tai toisesta elämällesi uutta suuntaa ja kaipaat siihen työkaluja? Mikäli vastasit yhteenkään kysymykseen myöntävästi, suosittelen lämpimästi tarttumaan tähän kirjaan!

Mm. opinto-ohjaajina toimineet Leena Ståhlberg sekä Marjaana Herlevi yhdistivät osaamisensa ja kirjoittivat teoksen Omannäköinen elämä, joka antaa laajasti työkaluja oman elämä pohtimiseen ja työstämiseen. Sen lähestymistapa on vahvasti juuri ammatillisiin asioihin paneutuva ja toimii hyvin työvälineenä niin ammattiaan vasta pohtivalle nuorelle kuin pitkään työelämässä olleelle joka kaipaa muutosta. Kuitenkin näen kirjan vahvasti myös yleisempänä hyvän, omannäköisen elämän tavoittelun pohjana. Sen yli 50 tehtävää saavat todellakin pohtimaan niin omaa persoonaa, tämän hetkistä elämää ja ennen kaikkea sitä, mitä elämältä haluaa. Mukana olevat todellisten ihmisten tarinat lisäävät omaa innostusta.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa paneudutaan siihen, mitkä asiat ovat itselle oikeasti merkityksellisiä. Tehtävien kautta kartoitetaan omia unelmia, arvoja ja vahvuuksia. Kirjan toinen osio keskittyy ottamaan käyttöön nuo omat voimavarat, valjastamaan unelmia tosiksi. Tehtävät antavat konkreettisia keinoja työskennellä määrätietoisemmin kohti omannäköistä elämää. Runsas testien määrä on juuri se syy, miksi ainakin minä innostuin ja motivoiduin kirjasta paljon. Niiden kautta olen päässyt sukeltamaan omiin unelmiini syvemmälle ja selkiyttänyt sitä, mikä on oikeasti enemmän minun näköistä elämää. Matka jatkuu yhä, mutta Omannäköinen elämä on antanut vahvoja eväitä tavoitella unelmiaan rohkeammin. 


 " Mahdotonta", sanoi ylpeys. " Uhkarohkeaa", sanoi kokemus. "  Hyödyntöntä", sanoi järki. " Onnistut varmasti", kuiskasi sydän.