maanantai 31. elokuuta 2015

Ella Woodward: Deliciously Ella


 Ella Woodward: Deliciously Ella
Kustantaja: Wsoy 2015
Suomennos: Jenna Yli-Knuuttila
Sivuja: 256

Aina silloin tällöin olen vinkannut blogissani innostavista ruokakirjoista ja tänään teenkin niin pitkästä aikaa. Olen jo tovin tehnyt muutosta omaan ruokavalioon ja edelleenkin etsin sitä sellaista sopivaa kultaista keskitietä siihen. Minulla ei esimerkiksi ole keliakiaa, mutta selvästi viljat aiheuttavat paljon nautittuna monia kurjiakin oireita väsymyksestä iho-ongelmiin. Toisaalta olen aikuisikään asti ollut todella huono syömään kasviksia ja nyt vasta ihan parin vuoden sisällä olen opetellut niidenkin syömistä ja jopa hurahtanut kasvisruokien kokkaamiseen. Lihansyöjä olen edelleenkin, mutta kuten sanoin, haen yhä sitä itselle sopivaa yhdistelmää jossa olisi ns. kaikkea sopivassa suhteessa.

Deliciously Ella- blogia pitävä Ella Woodward on koonnut ihanan keittokirjan joka kantaa luontevasti blogin nimeä. Avainsanana Ellan kirjassa on, kuten jo kannessa mainitaan, hyvää oloa ilman gluteenia ja valkoista sokeria. Juuri niitä, joita itse haluaisin yrittää säädellä ruokavaliossa ja jossain määrin ehkä välillä välttääkin. Kuitenkin, mielestäni kantavin teema Ellan kirjassa on se, että syömisessä kyse on nautiskelusta, ei pidättäytymisestä. Tämä filosofia on minusta aivan ihana! Ellan oma taustahan on sikäli mielenkiintoinen, että hän oli itse aikaisemmin hyvin sokeririippuvainen, sekä hänellä diagnosoitiin vuonna 2011 hyvin harvinainen sairaus, posturaalinen takykardiasyndrooma (POTS). Kyseinen sairaus vei monine vaivoineen Ellan sänkypotilaaksi. Vasta kun Ella jätti ruokavaliostaan mm. lisäaineet ja ylipäätään prosessoidut ruoat pois, siirtyi kasvipohjaiseen ruokavalioon, alkoi hän tervehtyä. Ella korostaa kirjan esipuheessa sitä, ettei hän ennen sairastumistaan todellakaan tykännyt kasviksista eikä hän osannut juuri kokata. Vähitellen Ella opetteli tekemään uusia ruokia ja yllätti niin itsensä kuin läheisensäkin. Kesti noin puoli vuotta, että Ella otti ns. keittiön haltuun. Deliciously Ella-kirjassa hän kertoo, kuinka hän muutti omia tottumuksiaan, miten hän löysi sellaisen ruokavalion, ettei POTS hallitse hänen elämäänsä enää. Hän kertoo konkreettisin esimerkein mm. siitä, miten kiireinenkin ruoanlaittaja voi tehdä terveellistä ja herkullista ruokaa. Ella muistuttaa myös, että kirjan ohjeita ei tarvitse noudattaa orjallisesti vaan niitä voi muokata itsellesi sopiviksi. Tärkeintä ei ole noudattaa kaikkea pilkuntarkasti vaan tärkeintä on, että Ellan ohjeiden avulla jokainen halutessaan pystyy lisäämään luontevasti kasvisten määrää ruokavaliossaan.



Kirja on kiinnostavan ja erittäin inspiroivan sisältönsä lisäksi myös visuaalisesti herkku! Ruokakuvat ovat herkullisen näköisiä. Olen kokeillut kirjasta vasta yhtä ohjetta, sivun 139 Porkkana-appelsiini-cashewpähkinäsalaattia. Tässä  ohje suoraan kirjasta:

4 annosta
4 porkkanaa
200g rusinoita
5 appelsiinia
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl taateli-, tai vaahterasiirappia (käytin vaahterasiirappia!)
200 g cashewpähkinöitä
180g kivettömiä oliiveja
suolaa ja pippuria

Kuori porkkanat ja leikkaa ne pitkiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. Laita suikaleet isoon kulhoon.

Laita rusinat likoamaan kiehuvaan veteen. Siten niistä tulee pulleampia ja mehevämpiä.

Kuori neljä appelsiiniä ja poista myös valkoinen osa.

Jaa appelsiinit lohkoiksi. Laita lohkot, juustokumina ja taatelisiirappi (vaahterasiirappi) kattilaan - ne eivät tarvitse öljyä, vaan appelsiinien oma mehu riittää.

Paista appelsiinilohkoja keskilämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Kaada lohkot ja kattilassa oleva liemi porkkanasuikaleiden päälle.

Kumoa cashewpähkinät samaan kattilaan, jotta appelsiinin maku imeytyy niihin, ja paista niitä keskilämmöllä noin 3 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää nekin salaattiin.

Purista viidennen appelsiinin mehu salaattiin ja sekoita joukkoon oliivit. Kaada rusinoiden liuotusvesi pois. Sekoita vielä rusinat salaattiin ja mausta suolalla ja pippurilla. 

                                                                          ***

Ihan taivaallisen herkullinen salaatti! Rakastan kaikkia tuon salaatin ainesosia, mutta en ikinä olisi keksinyt yhdistellä niitä tuolla tavalla kuin Ellan ohjeessa. Kirja onkin pullollaan toinen toistaan kiehtovampia ohjeita, joita haluan päästä omassa keittiössäni kokkailemaan. Deliciously Ella on kirjallinen makumatka, joka innostaa kokeilemaan omassa keittiössä kokkaamista ihan uudella tavalla, ja mikä parhainta; terveellisesti ja silti nautiskellen. Delicious!!

torstai 27. elokuuta 2015

Carlos Ruiz Zafón: Marina

Carlos Ruiz Zafón: Marina
Kustantaja: Otava 2013
Alkuteos: Marina (1999)
Suomentanut: Antero Tiittula
Sivuja: 282

Se oli taskukello. Otin sen käteeni ja tutkin sitä kynttilöiden valossa. Viisarit olivat pysähtyneet ja lasi säröillä. Kello näytti olevan kultaa ja yhtä vanha kuin talokin. Vähän matkan päässä selin minuun oli iso nojatuoli käännettynä kohti tulisijaa, jonka yläpuolella saatoin nähdä valkopukuista naista esittävän öljyvärimuotokuvan. Naisen suuret harmaat silmät olivat surulliset ja pohjattoman syvät, ja ne hallitsivat koko salia.

Sisäoppilaitoksessa elävä 15-vuotias Óscar saa tylsän rutinoituneeseen ja rajoitettuun arkeensa tyystin uusia sävyjä erään kerran Barcelonan kaduilla vaellellessaan. Hän kuulee suorastaan hypnoottisen kaunista laulua eräästä vanhasta kartanosta. Äänen lähteeksi paljastuu leski-isänsä kanssa asuva viehättävä Marina. Pienten sattumusten kautta Óscar tutustuu niin Marinaan kuin hänen isäänsä Germániin. Kun Oscár ja Marina päätyvät seuraamaan läheisellä hautausmaalla liikkuvaa omituista, mustaan pukeutunutta vanhaa naista, käynnistyy tapahtumaketju, jossa eivät hekään ole lopulta turvassa. Salaisuus, joka oli uinunut jo yli kolmekymmentä vuotta, oli vihdoin valmis tulemaan kerrotuksi.

Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo teki minuun melkein vuosikymmen sitten hurjan voimakkaan vaikutuksen, eikä aika ole tuota lukumuistoa juuri haalistanut. Uppouduin Tuulen varjon tunnelmaan uudelleen viime vuonna lukupiirini merkeissä ja kyllä se ihana sama taika kietoi minut vielä toisellakin lukukerralla syleilyynsä, vaikkei ehkä enää niin voimallisesti. Toisin kuin vielä viime vuonna luulin, Marina ei ole osa tuota Tuulen varjon kudelmaa, vaan on oma itsenäinen tarinansa. Se toki sijoittuu Barcelonaan, mutta unohdettujen kirjojen hautausmaan sijaan nyt ollaankin ihan perinteisellä hautausmaalla, joskin hieman kauhusävytteisemmissä tunnelmissa. Ajallisesti Marinan julkaisu sijoittuu Tuulen varjoa ennen ja on itse asiassa viimeinen nuortenkirja, jonka Zafon ennen Tuulen varjoa kirjoitti. Kirjan luokitus on sinällään mielenkiintoinen. Tietyllä tapaa kirja on paikoin varsinkin tekstillisesti hyvin nuortenkirjamainen, mutta kuitenkin samalla aikaa myös aikuisten kaunokirjallisuuden genreen täysin solahtava. Oikein mainio yhdistelmä siis, sanoisin.

Kyllähän Zafon osaa viedä lukijansa mielikuvitusmatkalle Barcelonan sokkeloisille, hämyisille kujille varsin ansiokkaasti. Tuulen varjo on itse asiassa syynä siihen, että olen vuosikausia hautonut haavetta matkustaa Barcelonaan. Haave elää yhä, kenties joku päivä. Tuon ihanan, mystisen tunnelman luomisessa Zafon ei kuitenkaan ole onnistunut niin vahvasti Marinassa kuin Tuulen varjossa. Marina on kokonaisuutena viehättävä, jännittävä ja persoonallinen tarina, mutta väkisin Tuulen varjon muisto nostaa rimaa näköjään näissä muissa Zafonin teoksissa. Kuitenkin, tästä huolimatta koen Zafonin tuotannon niin kiehtovana ja persoonallisena, että tulen varmasti lukemaan hänen tulevat teoksensa käännöksinä.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta
Kustantaja: Johnny Kniga 2015
Sivuja: 170

Tämä on elämän tarkoitus: kohtaaminen. Jokaisella meistä on omansa. Simple as that.

Tässä on yksi niistä totuuksista, joita virkavapaavuottansa viettävä viisikymppinen kustannuspäällikkö Tytti kirjaa ylös, paasaa kuvitteelliselle lukijalle. Omaa elämäänsä aakkosjärjestykseen tarinoiva Tytti on päässyt siihen ikään elämässään, ettei koe tarvetta enää salailla todellisia tuntojaan. Sinkkuna elävä, muodokas Tytti on mukavan sinut elämänsä kanssa, vaikka välillä päänvaivaa aiheuttaakin niin vanhemmat, banaanikärpäset kuin ihokarvatkin. Lyhyiden tarinoiden kautta lukijalle avautuu ihanan välitön, rehevän värikäs aikuisen naisen muotokuva.

Myönnetään, oli minulla epäilyni. Olen aikaisemminkin kertonut, että olen aika kranttu lukija kun kyseessä on puhtaasti viihderomaani. Nuorempana luin paljon mm. chik litiä, mutta nykyään aika harvoin tulee tartuttua ihan viihderomskuihin. Viihderomaanissakin pitää olla minun makuuni kuitenkin joku syvempi tvisti tai tietynlainen älykkyys, että nautin lukemisesta enkä koe liian hömpäksi. Viimeisimpiä tällaisia helmiä ovat olleet Graeme Simsionin Vaimotesti sekä Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Niinpä olin kieltämättä vähän vastakarvaan kun tartuin tähän esikoiseen. No, eihän siinä tainnut mennä kuin sivulle kahdeksan, kun purskahdin nauruun niin reteästi, että iltatee purskahteli suupielistä. Se oli lupaava merkki ja saatoin luottaa, että nyt ollaan aika hyvissä käsissä.

Ja sitten olla rauhassa yksin kun haluan. En viitsisi mennä töihin, en halua valvoa öitä kuorsausta kuunnellen, haluan nukkua valkoisissa lakanoissa, haluaisin sanoa isälle, että haista sinä paska ja keitä itse kaakaosi.

Haatasen teksti hersyy huumoria ja on samalla myös älykkäällä tavalla viihdyttävää. Monessa jutussa on hauskan kuorrutuksen alla kuitenkin vakavempikin ydin. Vaikka elämä olisi aika mielekästä viisikymppisenä sinkkuna, kyllä välillä yksinäisyyskin kirpaisee. Samaan aikaan kun keski-ikä tuo tiettyjä fyysisiä ilmentymiä, mieli säntäilee välillä sinne tänne kuin nuori varsa. Haatanen tavoittaa teksteissään paljon näin alle nelikymppisenkin naisen elämään tuttuja sävyjä. Sanan säilä viuhuu lempeän (itse)ironisesti. (Sori vaan Hannele Lauri, pissikset ja moni muu!) Onhan meillä kotimaisella saralla useampikin naiskirjailija, joka tuottaa nasevaa, huumorinsävyistä tekstiä taitavasti, mutta virkistävää huomata, että Haatanen on silti omaääninen, erottuu joukosta. Minun mielikuvissani Tytti on kuin ihanan kotikutoinen, kotimainen versio aikuistuneesta Bridget Jonesista. Haatasen teos on viihdyttänyt myös mm. Kristaa ja Taikaa!

Rakkaus

En minä rakkaudesta mitään ymmärrä. Se on kai sitä, kun pitää jostakusta niin paljon kuin pystyy. 
(Tytti)

Niinpä
(Minä)

maanantai 17. elokuuta 2015

Arvonnan voittaja ja vähän kesäkuulumisiakin

Selma
Viime kuussa pistin käyntiin värityskirja-arvonnan, joka päättyi eilen. Postaukseen tuli peräti 88 kommenttia, joten teitä osallistuneita oli oikein mukavasti, kiitos! Osa sai kaksi arpaa, kun jakoi postauslinkin jossain somessa ja kertoi siitä kommentissa. Palkintonahan on siis upea Johanna Basfordin Secret gardenin käännösversio, Salainen puutarha, WSOY:n kustantamana. Palkinnon tarjoaa kustantaja, kiitos! Salainen puutarha ilmestyy tämän kuun aikana ja voittaja saa oman kappaleensa suoraan painotuoreena kustantajalta postitse.

Ja sitten siihen olennaisimpaan, eli voittajaan. Listasin jokaisen osallistujan numeron alle ja osalle tuli tosiaan kaksikin numeroa. Random.orgilla arvoin numeron ja arpaonni osui nimimerkille VJ, joka kommentoi näin: " Pakko osallistua tähän arvontaan, sen verran kauan olen himoinnut tuota värityskirjaa :D"  Onnittelut voittajalle, ja jotta palkinto tavottaisi sinut, laitatko minulle sähköpostitse yhteystietosi:  jarjellajatunteella(AT)gmail.com Välitän tietosi kustantajalle!

Muutama sananen kuluneesta kesästä. Niin vain tuli tästäkin kesästä vähälukuinen tai suorastaan melkein "lukematon". Muutto vei näköjään aika ison osan niin energiasta kuin vapaa-ajasta, sillä raivasin isolla kädellä tavaraa ennen muuttoa jo. Kun muutto saatiin tehtyä, oma terveys säikäytti vähän isommalla oikkuilulla, mutta tässä jo toipumaan päin ollaan hyvinkin. Ja ei tätäkään kesää selvitty ilman surua, sillä rakas koiruutemme lähti viikko sitten paremmille maille, kunnioitettavassa 13 vuoden iässä tosin mutta kuitenkin aika yllättäen. Monenlaisia ihania kirjoja olen pitkin kesää aloitellut mutta näköjään keskittymiskykyni ei ole ollut riittävä lukemiseen. Muutamia kirjoja olen lueskellut vähän kerrassaan ja tovi sitten aloitin yhden uutukaisen, Kaisa Haatasen esikoisteoksen, joka kyllä yllätti oikein positiivisesti. Tuosta lupaan kirjoittaa juttua ihan muutaman päivän sisällä blogiin! Muuton myötä kirjat ovat nyt oikein ojennuksessa ja makuuhuoneessa odottaa hurjan iso pino " nämä haluan lukea mahdollisimman pian"-kirjoja. Vanhemmista kirjoista joita olen pitkin kesää lukenut aina silloin tällöin muutaman luvun, kiehtovin on kyllä Carlos Ruiz Zafonin Marina. Sekin alkaa olla jo loppusuoralla ja siitä sitten piakkoin luvassa juttua myöskin. Mutta näin, tällainen kesä takana ja paluu arkeenkin on jo meidän perheessä tehty. Siellä on niin ihana kirjasyksykin tulossa, että voisinpas koittaa tehdä myös omaa koostetta syksyn kiinnostavimmista kirjoista. Näin ex tempore tärppinä tulee mieleen Marie Hermansonin uutuus Hämäränmaa, jota odotan todella kovasti. Mutta palataan näihin myöhemmin! Mukavaa aurinkoista viikkoa kaikille!